Mikä on EU:n luomupäivä?
EU:n virallista luomupäivää on vietetty aina syyskuun 23. päivä sen perustamisesta vuonna 2021 alkaen. Päivän tarkoitus on lisätä tietoisuutta luomutuotannosta sekä kannustaa luomun kulutukseen ja tuotantoon. Luomu on keskeinen osa kestävää ruoantuotantoa, huoltovarmuutta ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitoa. Luomuviljely on kestävän ruoantuotannon edelläkävijä.
Tähkässä luomu on jokapäiväinen asia
Opiskelijaravintola Tuorlan Tähkässä käytetään luomua yleisesti ja keskimääräinen luomuaste ruuissa on noin 16%. Esimerkiksi rasvaton maito, kaurahiutaleet, jauhot ym. ovat aina luomua, minkä lisäksi käytetään paljon Tuorlan puutarhan ja maatilan omia tuotteita (ei luomua, mutta lähiä), kuten perunoita, marjoja, omenaa, salaatteja ja yrttejä. Tähkässä syödään myös opiskelijoiden eri yhteistyötahoilta keräämää satoa. Tänä syksynä opiskelijat ovat keräänneet esimerkiksi LUKEn koealoilta sipulia, kaalia ja lanttua sekä Immaisin maatilalta perunaa ja useita vihanneksia, kuten lehtikaalia, punajuurta, kesäkurpitsaa, pensaspapuja jne.
Luomuruokapäivän menu
EU:n Luomupäivän kunniaksi päivän ruokalista oli poikkeuksellisen luomuinen. Pääruokana oli jauhelihakeitto, jonka jauheliha ja porkkanat olivat luomua ja keiton luomuaste olikin peräti 52 %. Myös jälkiruoka -marjapuuro oli luomuryyneistä aivan kuten Tähkässä leivotut sämpylätkin.
Luomun saatavuudessa on haasteita
Tämänvuotisena luomupäivänä luomuraaka-aineet tilattiin tavanomaisia hankintakanavia pitkin. Tähkään pääasiallinen tavarantoimittaja on Kespro. Tukun luomuvalikoima on suppea – valikoimista löytyy niukasti luomua. Tämä on selkeä este luomun käytön lisäämiselle. Tukun listalta normaalisti löytyvä pesty ja kuorittu luomuperuna oli luomupäivänä loppu. Muita keittoon tarvittuja vihanneksia kuin porkkanaa (lanttu, selleri) ei löydy tukusta luomulaatuisina.
Luomun lisäämisen hyödyt
Luomuviljelyssä on tavanomaista tuotantoa tiukemmat säännöt ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi. Esimerkiksi luomuporkkanan viljelyssä ei käytetä lainkaan kemiallisia torjunta-aineita, vaan tuhoojia ja tauteja torjutaan ennakoivasti riittävän pitkällä viljelykierrolla (esim. porkkanaa viljelyssä samalla lohkolla vain joka 5. vuosi) ja suojaamalla porkkanat harsolla ja/tai hyönteisverkolla tuhohyönteisiltä. Rikkakasveja torjutaan sekä viljelykierrolla että mekaanisesti haraamalla ja kitkemällä. Luomuporkkanasta ei siis pääse lainkaan kasvinsuojeluaineita eikä niiden jäämiä ympäristöön tai syöjien elimistöihin.
Luomuviljelykierrossa hyödynnetään biologista typensidontaa. Typensitojakasvien -esimerkiksi apila, herne tai härkäpapu- juuristossa elävät typensitojabakteerit sitovat ilmakehän typpikaasua isäntäkasviensa käyttöön. Kun kasvijätteet muokataan maahan, vapautuu kasvimassaan sitoutunut typpi hajotustoiminnan seurauksena seuraavan viljelykasvin, kuten porkkanan käyttöön. Tämä ei vaadi fossiilisten luonnonvarojen käyttöä kuten kemiallisten lannoitteiden valmistus. Lannoitusta voidaan tarvittaessa täydentää lantakompostilla.
Luomueläimet syövät luontaista lähirehua, joka on tuotettu ilman torjunta-aineita tai keinolannoitteita. Kaikki luomulehmät ulkoilevat ja pääsevät kesäisin laitumelle. Kotieläinten laidunnus ja luomuviljelyn monipuolinen viljelykierto lisäävät ja tukevat luonnon monimuotoisuutta. Luomuviljelyn menetelmillä parannetaan myös maan kasvukuntoa ja vähennetään ravinnepäästöjä ympäristöön.
Luomuruoan kustannukset eivät karanneet käsistä
Yleinen käsitys luomuruuasta on, että se on kallista eikä sitä sen vuoksi kannata käyttää. Tuorlan Tähkän ruokapalvelupäällikkö Kirsi Lahti kertoo, että osa heidän ostamistaan tuotteista on Hanselin kilpailuttamia, jolloin hinnat ovat hiukan edullisempia kuin muutoin. Luomupäivän ruoan hinnassa luomulisä oli kuitenkin maltillinen. Kirsi ei laske jokaisen ruoan hintaa sentilleen, vaan hän tarkastelee koko viikon raaka-ainekustannuksia ja voi tarvittaessa kompensoida joitain korkeampia hintoja muilla tavoin. Osa raaka-aineista taas ei ole luomuna merkittävästi arvokkaampia kuin tavanomaisena, esimerkiksi linssit, ryynit, jauhot ja pavut jne.
Luomuporkkanat olivat kilohinnaltaan hiukan yli euron kalliimpia ja luomujauheliha neljä euroa kalliimpia kuin ei-luomu vastineensa. Tällöin yhtä ateriaa kohti kustannus oli noin 50 senttiä enemmän kuin jos ateria olisi valmistettu tavanomaisista aineista. Ei siis paha lisähinta luomun positiivisista vaikutuksista. Tuottaja saa tietysti osansa tästä ’lisähinnasta’, kun tuotteet ovat arvokkaampia.
Kohti luomutavoitteita
Euroopan unionin tavoitteena on, että EU:n kaikesta maatalousmaasta 25 prosenttia olisi luomuviljelyssä v. 2030 mennessä. Suomen kansalliset tavoitteet luomulle on määritelty MMM:n Luomu 2.0 -ohjelmassa. Luomupinta-alatavoite on sama kuin EU:lla, mutta lisäksi julkisiin keittiöihin tavoitellaan 25 % luomuruoan osuutta. Tällä hetkellä Suomessa luomun osuuden on arvioitu olevan 4 % julkiskeittiöiden hankintojen arvosta. Varsinais-Suomessa vastaava osuus on 8 %.
Tällä hetkellä Suomessa peltopinta-alasta vain noin 14 % on luomuviljeltyä, mutta erot ovat suuria maakunnittain. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa luomupinta-alan osuus on lähes EU:n vuoden 2030 tavoitteessa, kun taas Varsinais-Suomessa luomua on 12,4 % ja Satakunnassa 9,4 %.
Muista Euroopan maista Itävallassa tavoite on jo saavutettu, kun luomussa on 27 % peltoalasta. Itävallassa tavoitellaankin 35 % luomun osuutta pinta-alasta vuonna 2030. Naapureistamme Virossa luomun osuus on 23 % ja Ruotsissakin 16 %. Eli luomussa on vielä kirimisen varaa!
